Toivon tuolla puolen

Eerika

Elokuvan Toivon tuolla puolen on ohjannut Aki Kaurismäki ja sen ensi-ilta on oli vuonna 2017. 
Elokuvassa on kaksi päähenkilöä: Khaled, joka on paennut Suomeen ja Wikström, joka antaa hänelle 
töitä.

Khaled on pakolainen Syyriasta ja päätyy laivalla Suomeen. Vaikka hän onkin menettänyt melkein 
koko perheensä, ei Suomi näe hänen olevan vaarassa ja päättää lähettää hänet takaisin. Khaled 
kuitenkin päätyy Wikströmin juuri ostetun kuppilan taakse nukkumaan, ja Wikström antaakin hänelle 
töitä.

Elokuva sisälsi yhtä paljon huumoria että synkkyyttä. Elokuvassa keskusteltiin pakolaiskriisin liittyvistä 
asioista, mutta tuotiin siihen huumoria, ettei se olisi niin synkkä elokuva. Tämä oli toinen osa 
Kaurismäen satamakaupunki-trilogiaa, ensimmäinen osa oli nimeltää Le Havre ja julkaistiin vuonna
2011.

Mielestäni elokuva oli ihan mielenkiintoinen. Siinä oli huumoria, mutta sitä ei ollut liikaa. Monet ovat 
sanoneet tämän olevan Kaurismäen paras elokuva ja voin uskoa sen, vaikka en olekkaan nähnyt 
muita hänen tekemiään elokuvia. Elokuvassa sekoittui uusi ja vanha.

Elokuva oli todella koskettava ja sai tuntemaan sympatiaa hahmoja kohtaan. Elokuva näytti, että 
pakolaiset ovat samanlaisia kuin mekin. Heidän maa ei vain ole parhaassa tilassa sillä hetkellä. 
Se näytti myös kuinka turvapaikan saanti ei ole niin helppoa kuin jotkut luulevat.

Adrianna

Toivon tuolla puolen on Aki Kaurismäen ohjaama elokuva, joka kertoo pakolaiskriisistä. 
Elokuvan ensi-ilta oli vuonna 2017.

Elokuva kertoo pakolaisesta, Khaledista, joka piiloutuu laivaan ja saapuu Helsinkiin, jonka jälkeen hän 
yrittää saada turvapaikan. Elokuvan toinen päähenkilö Wikström antaa Khaledille töitä.

Elokuvassa on ns. jaksoja. Eli on jaksoja, jotka kertovat Wikströmin tarinan ja jaksoja, jotka kertovat 
Khaledin tarinan. Jossain kohdassa molemmat hahmot kuitenkin kohtaavat.

Elokuva oli mielestäni hyvä. Tykkäsin, että se kertoi pakolaisesta. Khaledin tarina oli mielestäni 
kiinnostavampi kuin Wikströmin tarina ja joskus teki mieli skipata Wikströmin “jaksot.” Molemmat 
hahmot ovat kuitenkin kiinnostavia omalla tavallaan.

Khaledin tarina oli mielestäni koskettava ja uskottava. Elokuvan juoni kuvasi hyvin pakolaisten 
tilannetta ja elokuva näytti myös, että pakolaiset ovat ihmisiä niin kuin me muutkin. Khaledin tarina 
kertoo hyvin, miten turvapaikan hakeminen ei ole niin helppoa miten jotkut luulee sen olevan.

Elokuva oli mielestäni liikuttava, hauska ja sai minut tuntemaan sympatiaa hahmoja kohtaan.